Painonsa arvosta juustoa.

Käväisin taas tänään katsomassa naapurin puntaria, enkä ees odottanut, että kaveri menee vessaan. Näin sitä käy röyhkeäksi suhteen edetessä.

No joka tapauksessa, kello oli puoli kahdeksan illalla (eikä suinkaan iltapäivä, kuten sivupalkkiin muistelin), kun hyppäsin vaa'alle ja se näytti mukavia lukemia! 71,3 kg! Se tarkottaa kuulkaas sitä, että menkkojen loputtua paino saattais aamuisin olla hyvinkin lähellä tuota maagista tasalukua, jonka alle oon viimeksi päässyt kai yläkoulussa (jolloin muuten painoin 54 kg, oi niitä aikoja).

Täällä alkaa lopun ajat häämöttää (ja samalla valo tunnelin päässä). Olin viime viikon sairaana, enkä päässyt biccaamaan kuin maanantaina. Tällä viikollakin bicit on jääneet väliin erinäisten muiden aktiviteettien vuoksi, ja itse asiassa niitä ei ole suunniteltu viikko-ohjelmaan myöskään tuleville päiville. Seuraavan kerran hippasen ehkä sitten ensi viikon tiistaina. :)

Yritin tänään kovasti saada itseni lenkille. Söin jopa ylimääräisen juustovoileivän, koska ajattelin tarvitsevani energiaa illan juoksua varten. No kävi sitten niin, että hikoilin kaikki juustot kropastani jo kuoroharkoissa, joissa lauletaan kylki kyljessä, eikä enää huvittanutkaan mennä rääkkäämään itseä. Päätin sen sijaan mennä laulamaan vähän lisää ja myöhemmin istahtaa koneen ääreen ja syödä fetaa - paljaaltaan.

Mutta positiivisena loppuinformaationa sellaista, että keittiöttömänä olen ymmärtänyt salaatin arvon, ja viime aikojen ruokalista onkin koostunut tonnikala-feta-salaatista! Nam!