Paska 38.

Voi itku. Ensin ajattelin, etten kehtaa edes päivittää painoani tuonne sivupalkkiin, mutta totesin, etten voi aina vaan laittaa sinne laskevia lukuja. Eniten tässä ehkä ärsyttää (ja toisaalta lohduttaa) se, että jossain vaiheessa painoin jo alle 73 kg.

Nyt ei muuta kuin alamäkeen; alkaa tulla jo hiki, kun on ylös vain kiivennyt.

37.

Harmittaa! Viikonloppu lähti käsistä, niinku arvasin ja tänään söin vielä kymmeneltä pitsaa päivälliseksi... En ehtinyt syödä oikein mitään aikasemmin ja se kostautu. Tänä aamuna en ehtinyt käydä puntarilla, kun en ollut kotona, mutta huomenna päivitän sitten luultavasti erittäin huonon tilanteeni tuonne sivupalkkiin. Oon tosi onnellinen, jos painan alle 75 kg...

34.

Nyt on menny ihan mukavasti. :) Oon syönyt jotain herkkuja tällä viikolla kaksien pikkujoulujen takia, ja just äsken kävin ostaan pikapitsan lähikaupasta, mutta näistäkin huolimatta mulla on hyvä mieli. Sitä paitsi koulusta en oo ostanut yhtään suklaata. :D

Paino on putoamissuunnassa, jee! Tänä aamuna puntari näytti jo niin mukavia lukemia, että pakko kertoa tänne, vaikka sivupalkkiin päivitänkin vasta sitten maanantaina. Ihan huomaamattomasti (72,6 kg).
Saapa nähä, mitkä kilolukemat on viikonlopun jälkeen... :/ Pitää yrittää hillitä nyt itsensä.

Hyvin siis menee, mutta menköön nyt sitte.

31. päivä.

Uskomatonta vauhtia menee tämä aika eteenpäin. :O Nyt oon jo kirjotellut tätä blogia kuukauden verran, ja painokin on pudonnut pari kiloa. Hyvä nopeus, vaikka kivahan se ois jos vielä nopeempaakin putois...

En oo vieläkään sortunut lähikauppaan. Jes! Ja herkkujakaan en oo tällä viikolla toistaiseksi ostanut.
Se telkkaristakin tuttu pikkunälkä mua on kyllä vaivannut aika paljon. Yritän tukahduttaa sitä hedelmillä.

Mutta nyt lähden kauppaan sinne vähän kauemmas. Sitä ennen omenaa, nam nam.

29. laihtumisen päivä.

Nyt vihdoin ja viimein oli hyvä päivä, mitä laihduttamiseen tulee. MUTTA SÖIN PULLAN! Koin sen kyllä aivan välttämättömäksi, kun niitä urakalla leivottiin kolmen ulkomaalaisen ja kahden suomalaisen voimin. Ne näytti aivan hirveiltä, eikä kyllä maistuneetkaan kummoiselta, mikä lohduttaa ainakin minua.

Tuon pullan korvasi kyllä n. 6 kilometrin pyöräily, jonka jälkeen olin aivan rättipuhkipoikki. En näköjään ole vieläkään kunnossa.

Ja jotta saan itselleni vähän tsemppiä, pistän tähän ylös päivän syömiset:

Aamupala (11.30, oh yeah): 1,5 klementiinia, omena (136 kcal)
Välipala (12.30): croissantti, kahvi (197 kcal)
Päivällinen (16.00): kasvissosekeitto, vaalea leipä, turkkilainen jogurtti (581 kcal)
Välipala (17.30): pulla, glögi (314 kcal)
Iltapala (23.00): omena, ananaspurkki (145 kcal)

Yht. n. 1450 kcal. Ihan hyvä. :)

28.

Paino oli eilen perjantaina laskusuunnassa, mutta tän viikonlopun jälkeen taidan olla takaisin aloituslukemissa... :( Siksipä asetan nyt projektin ensimmäisen konkreettisen tavoitteen: painon tulee 30.11. alkaa numerolla 72. Luulen, ettei tämä tavoite nyt ainakaan maailman mahdottomin ole, ja toivon mukaan saan sen myös toteutettua. Hankalaahan tässä on vain se, että 30. päivä on maanantai (viikonlopun kilot ovat siis itsepintaisesti edelleen minussa), mutta nyt en luista tästä. Mielessä kyllä kävi, että voisin vielä deletoida tämän tekstin ja aloittaa alusta. :D

Oon huomannut, että yksi mun elämäntapamuutosta hankaloittava asia lähikauppa, joka tosiaan on lähellä; ei tarvitse ottaa kuin 22,5 askelta ja Salmiakkimatot, Fazerin siniset ja kaikki muut mukavat (Kartanon perunalastut) ovat käsien ulottuvilla. Siksipä asetankin ensi viikolle vielä toisen haasteen, lähikaupan boikotoinnin. Jos haluan ostaa jotain, voin ihan hyvin pyörähtää noin kilometrin päässä sijaitsevassa toisessa tai kolmannessa kaupassa.

Ja jotta elämästä ei tulisi liian helppoa, laitetaan vielä yksi haaste muiden kaveriksi: EN OSTA ENSI VIIKOLLA YHTÄÄN SUKLAATA KOULUN KAHVIOSTA. En vaikka olisi kuinka huono päivä tahansa tai kahvi kuin suoraan vessanpöntöstä nostettua. En kuole suklaanpuutteeseen, vaikka olisinkin kokonaisen viikon syömättä sitä.

P.s. Terkkuja "ruokakomerolle". Ei hyvin mee. ;)

25. ilta.

Huomasin just, että blogini kello näyttää olevan hyvin omituisessa vireessä... Mutta eipä se minua niin kamalasti haittaa, joten antaa olla.

Laihtuminen sujuilee melko huonosti; en pystynyt viikonloppuna pitämään näppejäni erossa herkuista ja sillä tiellä ollaan edelleen. Tänään sentään sain jo itseni kuriin, enkä syönyt kuin pari suklaata kahvin kanssa. Inhottavaa on se, että olen sopinut jonkinlaisesta karkki-/herkkulakosta erään kaverin kanssa, enkä näköjään kykene siihen. :D

Perjantaina oon päättänyt punnita itseni. Pelottaa ajatellakin... Tärkeintä nyt olisi, etten vaan nosta lukemaa ylös. Ihan sama, vaikka pysyisin vain samassa. Kunhan en ota takapakkia.

Mutta nyt nukkuja nakkelemaan.

Iik! Jo 22. aamuyö!

Noniin. Niin kuin aina, viikonloppu on mennyt vähän heikohkosti. :/ Oon syönyt vaikka sun mitä, mutta sen verran kehun, etten kuitenkaan ole ostanut mitään jumbo-jätti-nyt-20-prosenttia-ekstraa -karkkipusseja, vaan yhden pikkuhyvän ja lisäksi suklaapatukan. Ja salmiakkimaton. Ja vielä suklaapatukan... Ja tänään ostin vielä pienen sipsipussinkin. Apua!

Nooh, tänä/eilis aamuna paino oli vielä miinuksella, mutta saapa nähdä, miten muutaman tunnin päästä käy. Ehkä skippaan puntaroinnin, koska siitä ei tule kuin paha mieli. Voin sitten esimerkiksi keskiviikkona-torstaina päivitellä uutta painoa. Oispa ihanaa, jos olisin päässyt jo uudelle kiloluvulle. :))

Ei-enää-niin-ihana 19. päivä

Tää päivä on ollut tosi huono ja siksi sorruinkin syömään KAKSI suklaakonvehtia kahvin kanssa. En kuitenkaan kaupassa käydessäni ostanut mitään herkkuja, mistä olen erittäin ylpeä. Eilen herkuttelin kaverini kanssa köyhillä ritareilla, mutta siitä huolimatta painokin oli tänä aamuna laskusuunnassa. Hyvä niin.

Yritän päivittäin selittää itselleni, että tämä laihdutus kestää koko elämän ajan, enkä saa tavoitteeseen päästyäni alkaa taas syödä huoletta herkkuja tai muuten väärin. Silti odotan innolla joulua, jolloin annan itseni syödä niin paljon kuin jaksan ainakin parin päivän ajan. Täytyy vaan jo nyt tsempata itseä, että kykenee sitten lopettamaan sen ahmimisputken.

Mutta nyt nukuskelemaan, että jaksaa taas huomenna opiskella. :)

Ihana 17. päivä.

Kyllä! Kyllä!

Aamulla pelkäsin mennä vaa'alle, mutta onneksi menin. :)))

17. päivän öinen aamu.

Hyvää yötä ja huomenta. Tulipas pidettyä pikkuinen tauko blogipäivityksissä; netti on reistaillut ja minä olen reissaillut. Laihdutus sujuu loisteliaasti. ;D Perjantaina syödä napsaisin suklaata, viikonloppuna isänpäiväkakkua ja vielä tänäänkin pienen sirkusaakkospussin. Söin kuitenkin myös terveellisiä juttuja.

Vähitellen taidan alkaa lisätä liikuntaa elämääni. Jos pystyisin edes lyhyehköjä kävelylenkkejä tekemään, olisin tosi tyytyväinen. Vastikään keuhkojen kanssa söheltäneenä en voi vielä tosiaan riehkasta ja hyppyyttää ihan mielin määrin, mutta pikkusen kuitennii. :)

Tämä ilta on ollut ihmeellinen, toivottavasti ihme ilmestyy myös puntarin näyttöön sitten, kun päätän päivittää edistymistaulukkoani...

11. päivä.

Tänään sorruin ostamaan kaupasta Kinder Buenon, tuon suklaapatukoiden kuninkaan. Voi, voi, voi. Ostin sen tasan tarkkaan siksi, että menin väsyneenä ja nälkäisenä JA HERMOSTUNEENA kauppaan, enkä pystynyt vastustamaan kiusausta. Samalla mukaan lähti myös viinirypäleitä, kaikkien laihduttajien kammoamia hedelmiä, joissa on suunnattomasti sokeria.

Oikeastihan olen sitä mieltä, että jos hedelmistä tykkää, niitä voi syödä ihan huoletta, oli kyseessä sitten banaani tai viinirypäle. Jos ihmisellä on makeannälkä (ei siis oikea nälkä) ja syömisvaihtoehtoina ovat karkki, viinirypäle ja ruisleipä, mielestäni ehdottomasti paras vaihtoehto on viinirypäle.

Söin tänään päiväruoaksi nuudeleita (taas), eikä ne kyllä ravitse juuri ollenkaan. Nytkin särkee päätä. Pitänee siis syödä vielä jotain pientä iltapalaa.

Hyvä 10. päivä.

Tänään on hyvä päivä. Maha tosin pömpöttää. Huomasin sen tänään luennolla istuessani. Ja suretti.

Mutta tänään mun iloa ei pilaa edes pömpöttävä maha. Sitä paitsi oon huomannut, että jos on oikein iloinen, ei huomaa edes omia puutteitaan. Silloin sitä vaan on iloinen.

9. päivä.

Yhdeksäs päivä ja tuntuu ihan kamalalta tämä kevyt elämä. Oikeastihan tämä on vasta ensimmäinen kevyen elämän päivä, kun viime viikko meni pelkästään totutellessa ajatukseen. Se oli se helppo osa koko projektia...

Oon tänään sortunut syömään viimeviikkoisen salmiakkipussin jämät, mutta ei niitä ollut edes 50 grammaa. En siis ole kovinkaan surullinen. Söin lämpimäksi ruuaksi kerrankin oikeasti itsetekemääni pastaa, enkä niitä typeriä nuudelipusseja, jotka on ihan liian helppo vain heittää kattilaan ja syödä. Ihmettelen kovasti, mihin olen hukannut kokkaamisintoni parin vuoden sisällä... Ehkä se katosi siinä samalla, kun väänsin naamaani maanantaina kokkaamaani makaronilaatikkoa vielä sunnuntainakin.

No, loppujen lopuksi tämä päivä on mennyt ihan hyvin. Pyöräilin jopa muutaman kilometrin, tosin edelleen hyvin varovasti.

Katselen tässä samalla Sinkkuelämää, ja mietin, miksen syntynyt Kristin Davisin näköisenä.

Jääkaapin kahdeksas (8.), marraskuun ensimmäinen.

Nyt on ensimmäinen painopäivitys tehty, sen löytää blogini sivupalkista. Harmittaa suunnattomasti oma keskittymättömyyteni, koska jossain vaiheessa viikkoa (olisiko ollut tuo keskiviikko, kun viimeksi kirjoitin) paino oli jo 74,8 kg. Nooh, eilen olinkin viihteellä, ja mitäs sitä yleensä baarireissun jälkeen tehdään? Haetaan pitsaa. Sorruin onneksi vain puolikkaaseen.

Tänään luvassa on pyöräilyä, kun menen vierailemaan ystäväni luona. En saisi vieläkään liikkua suuremmin, mutta totesin, että voin kyllä pyöräillä, jos vain muistan ottaa rauhallisesti. Kävinhän eilen tanssimassakin...

Mutta nyt yritän saada itseni lähtökuntoon ja seuraava painopäivitys taitaakin olla parin viikon sisällä. En nyt laita itselleni mitään tiettyä punnituspäivää, koska olen huomannut, etteivät ne kuitenkaan toimi.

Neljäs (4.) päivä.

Kävin tänään illalla vaatteet päällä puntarilla, enkä ollut tyytyväinen. Odotan kuitenkin nyt vielä sunnuntaiaamuun ja päivittelen tarkan painon sitten.

Tällä viikolla mun syömiset on menneet vähän heikohkosti. Yritys on kuitenkin kova, enkä tänään mennyt kauppaan ostamaan yhtään mitään. Yläkaapissa odottaneet suklaalevyn jämät lienee auttaneet asiaa. Ja pakko myöntää, että puoli yhdeksältä aloin oikein laskea minuutteja siihen, että kauppa menee kiinni, etten vain menisi ja sortuisi.

Mun vatsa ei ole voinut kovin hyvin viime päivinä. Kuten kerroin, olen sairastanut enemmänkin lähiaikoina ja tämä vatsan sekaisin meneminen liittyy varmaan kaikkiin edellisiin juttuihin. Toivon tosin, että sain vain jostakin yllättäen erillisen vatsatautipöpön, eikä edellisillä asioilla ja tällä olisi mitään tekemistä keskenään.

Nooh. Mikä oli sitten hyvin tänään? Tykkäsin vaatteistani ja siitä, miten ne istuivat päälläni. Hiukseni olivat hyvin. Söin ruoan koululla (siis jotain muuta kuin nuudeleita tänä päivänä). En ottanut kahvin kanssa suklaata.

Omena päivässä (3.) pitää lääkärin loitolla.

Eipä päde minuun. Olen tänään syönyt omenan, ja silti joutunut olemaan yhteyksissä tk:hon. TOSIN, en ole tainnut puhua vielä kertaakaan itse tohtorin kanssa. Joten vanhassa sananlaskussa lienee ainakin pikkaisen todellisuuttakin.

Olen viime aikoina oppinut katsomaan peiliin ja toteamaan, että ihan kivannäköinen tyttöhän sieltä katsoo takaisin. Tiettyyn aikaan kuusta muutun tosin kiukuttelevaksi noita-akaksi, mutta jos kuukaudesta kolme viikkoa pystyy suhteellisen tyytyväisenä katselemaan itseään, asioiden täytyy olla melkoisen hyvin. Näen edelleen kyllä itsessäni vikoja, joista ylipaino on suurin, mutta tämä vika on täydellisen todellinen ja siitä on päästävä terveydenkin tähden eroon. Haluankin korostaa, ettei tässä blogissa ole kyse anoreksiasta, eikä pakonomaisesta laihduttamisesta, vaan ihan järkevästä painonpudottamisesta ja uusien elämäntapojen opettelusta. Tarkkaa painoa en vielä ole punninnut, mutta ihan vaan anorektisten epäilyiden poistamiseksi kerron, että pituutta minulla on 164 cm ja painoa tällä hetkellä noin 75 kg. Olen siis totisesti pienoisen laihtumisen tarpeessa.

Odotan jo innolla, että pääsen lisäilemään liikuntaa viikkoihini. Toisaalta inhoan sitä, mutta toisaalta nautin näistä pienistä muutoksista. Ehkä on kuitenkin hyvä, että sairauden takia totuttelen ensin terveelliseen elämään ruokavalion muodossa ja myöhemmin lisään liikuntaa. Näin muutokset ei tunnu liian isoilta.

Mutta nyt on lämmin ruoka tulella, joten enköhän ala syöpöttelemään. Alkaakin olla jo vähän nälkä. :)

Päivä 2.

Tämä päivä on sujunut melko hyvin. Söin lämpimän ruuan, josta en nyt niin kauhean ylpeä voi olla. Keitin nimittäin pikanuudeleita. Noh, ruokaahan sekin on.
Aamupalaksi söin hedelmiä ja jogurtin. Ehkä kevyestä aamupalasta johtuen himoitsen tällä hetkellä kaikkea makeaa. Söin jopa jälkkäriksi jogurtin ja mandariinin. Eikä auttanut yhtään.

Illalla luvassa elokuva, jonka ääressä saatan napsia karkin tai kaksi. Nämä on niitä tilanteita, joissa pitäisi osata sanoa ei, mutta minä en osaa. Pieniä askeleita.

Päivitän tänne painoni marraskuun ensimmäisenä päivänä. Annan siis itselleni nyt viikon armonaikaa ja opettelen vähitellen uusia tottumuksia. Tällä viikolla keskityn siis vain olennaiseen, marraskuussa tarkkailen painoakin.

Terveisiä jääkaapilta.

Käväisin tänään jääkaapilla. Siellä ei ollut mitään tarpeeksi hyvää. Lähdin kauppaan ostamaan jotain pientä naposteltavaa. Tätä ennen olin mm. googlettanut, millä voisin tällä kertaa herkutella. Toisaalta teki mieli sipsejä, niitä hyviä Kartanon perunalastuja, mutta toisaalta kerrankin tajusin, minkälainen olotila niiden napostelua seuraisi. Suklaata ei niinkään haluttanut, eikä jäätelöä. Joltakin sivulta sain inspiraation ostaa lihapullia ja upottaa niitä aina-yhtä-herkkulliseen American-dippiin. Kaupasta mukaan lähti myös pikkuhyvä Leijona-pussi.

Tällä hetkellä mietin, miten paljon helpompaa olisi ollut vain ostaa se sipsipussi. Takana 400 g lihapullia, dippikastiketta ja karkkia. Ja miljoona kaloria.

Olen yrittänyt opetella uusia elämäntapoja jo pitkään osittain siinä jopa onnistuen. Painokin on päässyt jo vähän putoamaan. Tärkein asia, minkä luulin oppineeni, on oikean makean-/suolaisenhimon tunnistaminen. Tämä ilta kuitenkin todisti, etten ole valmis tässäkään asiassa. Oikeasti olisin selvinnyt vallan hyvin ilman herkkuja.

Nooh. Annan tämän nyt anteeksi itselleni ja jatkan terveellistä elämää. Tämän viikon tavoitteena on syödä joka päivä yksi lämmin ateria. Sairastin viikko sitten, enkä ole vieläkään toipunut aivan täysin, ja ruokahalu on ollut poissa koko viikon. Ruokatauko on yliopistolla huonoon aikaan, koska yleensä en vielä kahdeltatoista ole nälkäinen. Nyt pyrinkin sitten tekemään itselleni ruokaa joka päivä kotona.

Liikuntaa lisään sitten ensi tai sitä seuraavalla viikolla, koska sairastamisen takia, en lääkärin määräyksestä vielä saa liikkua isommalti.

Terveellistä tulevaa viikkoa!