Neljäs (4.) päivä.

Kävin tänään illalla vaatteet päällä puntarilla, enkä ollut tyytyväinen. Odotan kuitenkin nyt vielä sunnuntaiaamuun ja päivittelen tarkan painon sitten.

Tällä viikolla mun syömiset on menneet vähän heikohkosti. Yritys on kuitenkin kova, enkä tänään mennyt kauppaan ostamaan yhtään mitään. Yläkaapissa odottaneet suklaalevyn jämät lienee auttaneet asiaa. Ja pakko myöntää, että puoli yhdeksältä aloin oikein laskea minuutteja siihen, että kauppa menee kiinni, etten vain menisi ja sortuisi.

Mun vatsa ei ole voinut kovin hyvin viime päivinä. Kuten kerroin, olen sairastanut enemmänkin lähiaikoina ja tämä vatsan sekaisin meneminen liittyy varmaan kaikkiin edellisiin juttuihin. Toivon tosin, että sain vain jostakin yllättäen erillisen vatsatautipöpön, eikä edellisillä asioilla ja tällä olisi mitään tekemistä keskenään.

Nooh. Mikä oli sitten hyvin tänään? Tykkäsin vaatteistani ja siitä, miten ne istuivat päälläni. Hiukseni olivat hyvin. Söin ruoan koululla (siis jotain muuta kuin nuudeleita tänä päivänä). En ottanut kahvin kanssa suklaata.

Omena päivässä (3.) pitää lääkärin loitolla.

Eipä päde minuun. Olen tänään syönyt omenan, ja silti joutunut olemaan yhteyksissä tk:hon. TOSIN, en ole tainnut puhua vielä kertaakaan itse tohtorin kanssa. Joten vanhassa sananlaskussa lienee ainakin pikkaisen todellisuuttakin.

Olen viime aikoina oppinut katsomaan peiliin ja toteamaan, että ihan kivannäköinen tyttöhän sieltä katsoo takaisin. Tiettyyn aikaan kuusta muutun tosin kiukuttelevaksi noita-akaksi, mutta jos kuukaudesta kolme viikkoa pystyy suhteellisen tyytyväisenä katselemaan itseään, asioiden täytyy olla melkoisen hyvin. Näen edelleen kyllä itsessäni vikoja, joista ylipaino on suurin, mutta tämä vika on täydellisen todellinen ja siitä on päästävä terveydenkin tähden eroon. Haluankin korostaa, ettei tässä blogissa ole kyse anoreksiasta, eikä pakonomaisesta laihduttamisesta, vaan ihan järkevästä painonpudottamisesta ja uusien elämäntapojen opettelusta. Tarkkaa painoa en vielä ole punninnut, mutta ihan vaan anorektisten epäilyiden poistamiseksi kerron, että pituutta minulla on 164 cm ja painoa tällä hetkellä noin 75 kg. Olen siis totisesti pienoisen laihtumisen tarpeessa.

Odotan jo innolla, että pääsen lisäilemään liikuntaa viikkoihini. Toisaalta inhoan sitä, mutta toisaalta nautin näistä pienistä muutoksista. Ehkä on kuitenkin hyvä, että sairauden takia totuttelen ensin terveelliseen elämään ruokavalion muodossa ja myöhemmin lisään liikuntaa. Näin muutokset ei tunnu liian isoilta.

Mutta nyt on lämmin ruoka tulella, joten enköhän ala syöpöttelemään. Alkaakin olla jo vähän nälkä. :)

Päivä 2.

Tämä päivä on sujunut melko hyvin. Söin lämpimän ruuan, josta en nyt niin kauhean ylpeä voi olla. Keitin nimittäin pikanuudeleita. Noh, ruokaahan sekin on.
Aamupalaksi söin hedelmiä ja jogurtin. Ehkä kevyestä aamupalasta johtuen himoitsen tällä hetkellä kaikkea makeaa. Söin jopa jälkkäriksi jogurtin ja mandariinin. Eikä auttanut yhtään.

Illalla luvassa elokuva, jonka ääressä saatan napsia karkin tai kaksi. Nämä on niitä tilanteita, joissa pitäisi osata sanoa ei, mutta minä en osaa. Pieniä askeleita.

Päivitän tänne painoni marraskuun ensimmäisenä päivänä. Annan siis itselleni nyt viikon armonaikaa ja opettelen vähitellen uusia tottumuksia. Tällä viikolla keskityn siis vain olennaiseen, marraskuussa tarkkailen painoakin.

Terveisiä jääkaapilta.

Käväisin tänään jääkaapilla. Siellä ei ollut mitään tarpeeksi hyvää. Lähdin kauppaan ostamaan jotain pientä naposteltavaa. Tätä ennen olin mm. googlettanut, millä voisin tällä kertaa herkutella. Toisaalta teki mieli sipsejä, niitä hyviä Kartanon perunalastuja, mutta toisaalta kerrankin tajusin, minkälainen olotila niiden napostelua seuraisi. Suklaata ei niinkään haluttanut, eikä jäätelöä. Joltakin sivulta sain inspiraation ostaa lihapullia ja upottaa niitä aina-yhtä-herkkulliseen American-dippiin. Kaupasta mukaan lähti myös pikkuhyvä Leijona-pussi.

Tällä hetkellä mietin, miten paljon helpompaa olisi ollut vain ostaa se sipsipussi. Takana 400 g lihapullia, dippikastiketta ja karkkia. Ja miljoona kaloria.

Olen yrittänyt opetella uusia elämäntapoja jo pitkään osittain siinä jopa onnistuen. Painokin on päässyt jo vähän putoamaan. Tärkein asia, minkä luulin oppineeni, on oikean makean-/suolaisenhimon tunnistaminen. Tämä ilta kuitenkin todisti, etten ole valmis tässäkään asiassa. Oikeasti olisin selvinnyt vallan hyvin ilman herkkuja.

Nooh. Annan tämän nyt anteeksi itselleni ja jatkan terveellistä elämää. Tämän viikon tavoitteena on syödä joka päivä yksi lämmin ateria. Sairastin viikko sitten, enkä ole vieläkään toipunut aivan täysin, ja ruokahalu on ollut poissa koko viikon. Ruokatauko on yliopistolla huonoon aikaan, koska yleensä en vielä kahdeltatoista ole nälkäinen. Nyt pyrinkin sitten tekemään itselleni ruokaa joka päivä kotona.

Liikuntaa lisään sitten ensi tai sitä seuraavalla viikolla, koska sairastamisen takia, en lääkärin määräyksestä vielä saa liikkua isommalti.

Terveellistä tulevaa viikkoa!