Eipä päde minuun. Olen tänään syönyt omenan, ja silti joutunut olemaan yhteyksissä tk:hon. TOSIN, en ole tainnut puhua vielä kertaakaan itse tohtorin kanssa. Joten vanhassa sananlaskussa lienee ainakin pikkaisen todellisuuttakin.
Olen viime aikoina oppinut katsomaan peiliin ja toteamaan, että ihan kivannäköinen tyttöhän sieltä katsoo takaisin. Tiettyyn aikaan kuusta muutun tosin kiukuttelevaksi noita-akaksi, mutta jos kuukaudesta kolme viikkoa pystyy suhteellisen tyytyväisenä katselemaan itseään, asioiden täytyy olla melkoisen hyvin. Näen edelleen kyllä itsessäni vikoja, joista ylipaino on suurin, mutta tämä vika on täydellisen todellinen ja siitä on päästävä terveydenkin tähden eroon. Haluankin korostaa, ettei tässä blogissa ole kyse anoreksiasta, eikä pakonomaisesta laihduttamisesta, vaan ihan järkevästä painonpudottamisesta ja uusien elämäntapojen opettelusta. Tarkkaa painoa en vielä ole punninnut, mutta ihan vaan anorektisten epäilyiden poistamiseksi kerron, että pituutta minulla on 164 cm ja painoa tällä hetkellä noin 75 kg. Olen siis totisesti pienoisen laihtumisen tarpeessa.
Odotan jo innolla, että pääsen lisäilemään liikuntaa viikkoihini. Toisaalta inhoan sitä, mutta toisaalta nautin näistä pienistä muutoksista. Ehkä on kuitenkin hyvä, että sairauden takia totuttelen ensin terveelliseen elämään ruokavalion muodossa ja myöhemmin lisään liikuntaa. Näin muutokset ei tunnu liian isoilta.
Mutta nyt on lämmin ruoka tulella, joten enköhän ala syöpöttelemään. Alkaakin olla jo vähän nälkä. :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti